Minkälaisiin sfääreihin taikuudella voidaan päästä?
Tämä kysymys kajahti mieleeni kun kävin tekemässä tutkimustyötä Himoksella viikonloppuna. Himos-Areenan lavalla esiintyi perjantaina Movetron suoraan 90-luvun muistoista ja lauantaina viereisessä kuvassa esiintyvä Apulanta.
Oli lavalla musiikki-maailmasta sitten Moverton tai Apulanta (muiden esimerkkien puttuessa) on tunnelma lavan edessä huumaavaa. Yleisö tanssii, riehuu ja laulaa mukana. Jokaisen kappaleen jälkeen päästettiin ilmoille raikuvat aplodit yleisön toimesta ilman kalastelua tai sen kummempia julistuksia (toisin kuin monissa taika-esityksissä tehdään).
Sponttaanit raikuvat aplodit kymmeniä kertoja illassa ja taattu encore-pyyntö johon vastattiin enemmän kuin mielellään.
Mikä on se asia mikä saa ihmiset hullaantumaan musiikki-esityksiin eritavalla kuin taikuuteen?
Onko se kiinni siitä että taikuudessa ihmisten ei ole tarkoitus tietää mitä seuraavaksi tapahtuu vaiko siitä että taikatempuissa ei oikein voi pomppia ja riehua mukana?
Onko taikuuden pakko olla tällaista?
Voisiko taikuuden mukana pomppia ja riehua? Toimisiko taikuus vaikka yleisö tietäisi tasan mihin ollaan päätymässä ja voisiko yleisö silti pitää esityksestä?
Toimiihan se stand-up koomikoillakin. Ihmiset ovat nähneet koomikoita niin netin kautta kauin keikoillakin kertomassa samoja vitsejä ja silti se on hauskaa ja viihdyttävää.
Vatsasta puhuja Jeff Dunham nousi suuren yleisön tietoisuuteen internetin kautta ja kiertää nyt maailmaa tekemässä samoja vatsastapuhumist sketsejä jotka on katsottu youtube-sivustolla jo satoja miljoonia kertoja.
Voisiko taikuus toimia samalla tavalla ja jos voisi, niin miten ja miksi kukaan ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta?
Voisivatko ihmiset suomessa hullaantua taikurin saapumisesta lavalle samalla tavalla kuin esimerkiksi rock-konserteissa?
Haluaisivatko ihmiset suomessa rientää eturiviin katsomaan, kuuntelemaan ja nauttimaan esityksestä samalla tavalla kuin tekno-bileissä riennetään DJ:n eteen tanssilattialle?
Voisin kuvitella, että esitykseni olisi oltava nopeatempoinen musiikintahtiin tehtävä spektaakkeli jonka tulisi räjäyttää ihmisten tajunta katselukerta toisensa jälkeen. Pyrotekniikkaa, suuria valotauluja, laaser-valoja ja kuumia tanssityttöjä, (visuaalinen orgasmi) jonka kanssa taikuus muodostaisi kokonaisuuden joka polttaisi ikuisen kuvan katsojan verkkokalvoille ja halun kerskua kavereilleen nähneensä mahtavimman shown ikinä.
Toisaalta.. Lähestynkö asiaa nyt väärin?
Todellinen kysymyshän kuuluu; minkälainen haluaisin kohdeyleisöni olevan ja missä haluan esiintyä?
Haluanko seistä jonkun pramean teatterin tai kasinon lavalla ja esiintyä täydelle salille ihmisiä jotka istuvat tweed-takeissaan ja iltapuvuissaan siemaillen kuohuviiniä? Tottakai haluan. Silloin ainakin tietäisin ihmisten tulleen varta vasten katsomaan minua.
Vai haluanko esiintyä yökerhojen korotetuilla lavoilla tanssilattian edessä ja voittaa vauhdikkaalla esityksellä puolelleni myös ne ihmiset jotka ovat tulleet sinne vain alkoholin takia?
Ehdottomasti! Tämänlaiselle esitykselle minusta olisi kysyntää jos joku sellaista vain osaisi tarjota ja markkinoida.
Ensiksi pitää suunnitella vauhdikas kokonaisuus joka toteutetaan niin musiikin kuin puheenkin tahtiin, jonka jälkeen esitys harjoitellaan priimakuntoon ja kuvataan videolle jollain keikalla jossa yleisö on täysilä mukana ja silminnähden nauttii esityksestä. Sitten laitetaan osia tuosta esityksestä (ei tietenkään niitä parhaita temppuja) näkyville internettiin ja toivotaan parasta kokoajan koittaen keksiä tapoja parantaa ja hioa omaa suoristusta.
Image-lehden toimittaja Katja Lindroos väittää Design kolumnissaan (lehti No. 3/2011) maailmasta kadonneen magian ja että taiat pitäisi keksiä uudelleen.
Nyt olisi oikea tilaisuus iskeä. "Fantasian ja taikuuden kaipuu on näkynyt populaarikulttuurissa jo pitkään."
Miten siis tuoda taikuus takaisin populaarikulttuuriin?
Siinä vasta kysymys...
Pohdiskellen: Taikuri Sami Paavola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti