Miten tässä näin pääsi käymään? Viimeisestä kirjoituksestani on jo vuosia.
Olenko muka oikeasti ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään vai eikö minulla vain ole ollut mitään sanottavaa?
Sanottavaahan on paljonkin, mutta onko se sellaista mitä joku (eli siis minä) haluaisi lukea?
Valmistuin Kelloseppäkoulusta Mikromekaanikoksi, eli olen käytännössä minun pitäisi osata suunnitella ja valmistaa prototyyppi melkein mistä vain. Muutamille taikureille olenkin tästä mahdollisuudesta kertonut ja sen enempää asiaa valottamaan on minulla ollut hieman töitäkin tuolla saralla. Olen myös työskennellyt omatoimisesti jo kahden vuoden ajan 3D-tulostuksen parissa ja se on ala joka minua suuresti kiehtoo taikuuden ohella.
Ja nyt kun pääsin aiheeseen; taikuuden saralla olen yrittänyt uusiutua ja luoda uutta, mutta se tuntuu siltä kuin juoksisi pää edellä seinään ja huomaan palaavani aina takaisin vanhoihin rutiineihin ja tapoihin tehdä asioita.
Inspiraatio jonkun oikeasti oman tekemiseen on ollut minulta kateissa jo kauan, kunnes viime yönä en saanut nukutuksi. Kaikenlaiset asiat pyörivät päässäni ja yhtäkkiä huomasin luoneeni muutamista kauan päässä pyörineistä puolikkaista ideoista rungon mahdolliselle uudelle ohjelmalle, joka tuntui siltä kuin se olisi omani. Kuin se olisi juuri se mitä minun pitäisi taikuuden saralla tehdä.
Makasin sängyssä miettien kaikkea joka oli loksahtanut ajatuksissani kohdalleen ja huomasin haaveilevani taas kilpailemisesta, mutta tällä kertaa lavalla. En ole koskaan kilpaillut lavalla...
Muistaakseni Pojoismaiden Mestaruus-kilpailut tulevat suomeen pääsiäisenä ja minulla riittäisi aika vallan mainiosti rakentaa ja harjoitella ohjelmani esityskuntoon.
Siinä minä makasin omien ajatuksieni kanssa ja tajusin, että jos nukahdan saatan unohtaa jotain. Siispä en ole nukkunut viime yön aikana lainkaan, vaan kirjoitin kaiken minkä vain kerkesin ylös. Eli minulla li melkein valmis käsikirjoitus esityksestä joka pitää vain hioa lopulliseen muotoonsa ja varmistaa ettei se ylitä tuota 10 minuutin kilpailurajaa.
Ajatukseni paperilla sain vihdoin rauhan päässäni sekoilleista asioista ja nukahdin. Sinä aikana kun olin höyhensaarilla tyttöystäväni luki ohjelmani läpi je kertoi herättyäni mielipiteensä.
En ollut miettinyt asiaa tarkemmin, mutta esitykseni oli suunnattu vain taikureille. Tuskin kukaan muu siitä saisi niin paljon irti. Ja vielä ennemmin miehille kuin naisille saatikka lapsille. Esitykseni käsitteli kyynisesti taikuuden kuvaa ja ennakko odotuksia joita taikurina oletin tavallisilla ihmisillä olevan.
Voiko menestyvä esitys olla suunnattu vain mies taikureille? Ja jos sellaisella esityksellä voisi voittaa kilpailun, niin miksi? Eikö taikuuden tarkoitus ole viihdyttää kaikkia?
Toisaalta Abraham Lincolnin sanoin: Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää kaiken aikaa.
Olen hieman aina halveksunut taikuutta jota tehdään vain taikureille ja vitsejä jotka toimivat vain taikuripiireissä, mutta onko silti mahdollista luoda esitys, joka toimisi sekä tavalliselle yleisölle, että miellyttäisi taikureita samoilla jutuillaan? Minun on ilmeisesti vain kokeiltava rajojani ja muiden ihmisten rajoja siitä mitä he pitävät viihdyttävänä...
