Hello again.
I had the best time last night performing 40 minutes of solid close-up magic at a bachelorette party in Helsinki. The theme of the night was vampires and boy did I give them a treat with stage blood, vampirism and witchcraft.
It all started with the sucking of blood of the bachelorette and spitting it out into a glass so everyone could see it. After some analysis of the great vintage of it I went into describing the person just by the smell and taste of the blood.
We continued with a discussion about what vampires and witches can do and demonstrated how a curse is cast and lifted with the help of a few Tarot cards.
This is the point where it gets grim. I had the 15 girls (I love my job!) to divide a few black and white photographs of women from the 19th century into two piles just by looking at the pictures. The piles were marked normal life and killed by unnatural causes (vampires, murderers etc.).
After the cards were dealt the pictures were turned over to see that all the backs of the "killed by unnatural causes" pictures were stained with blood and the others were plain.
We ended with a demonstration on how a vampire effects on other peoples minds and can actually read them as well.
This was the most talked about thing after the show. I won't go into detail about it, I just want to say that you need to see this!
It was a great night and it was a lot of fun to get to re-script my magic to fit a certain theme and just let my dark side take control.
Embrace your inner freak!
-Magician Sami Paavola
perjantai 22. heinäkuuta 2011
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Time for a Change
Due to some interest I will be doing my best to write this blog in english from now on.
The previous texts might be translated at some point if I think I have a reason for doing so.
If not, you may use Googletranslator to try to make sense of them.
But now to the point. What's this blog all about? It's about being a magician in modern day Finland and about magic in general as well. Mostly I write for my own amusement but all of you guys are welcome to join me on this bumpy ride.
So put on a song called "You haven't seen the last of me" from the movie Burlesque and listen to this.
I'll be 25 on the 24th of July and I consider magic my profession, as in I do it for a living. Sure I study a little in a school that I think will be beneficial for me magic vise.
I have been having a tough summer cause I spent a little too much of my time thinking about shool and not trying to get a few gigs to make it trough these three months of unbearable heat.
And then there are the people in my life. My father for example. In my opinion he did a wonderful job raising me on his own but now he suffocates me with the advice he wants me to follow. He knows that I am a magician but still thinks that it is not enough. I in his opinion need to study my ass off to get me a decent job and settle down. This to me is the same as if I was put to prison. Chained down, forced to obey the rules of society.
I won't do it!
Sure I've had a few money problems when thinking my way but a t least I'm free.
This reminds me of the times I had a few rather intense conversations with my girlfriend about why I won't get a job now that I don't have gigs.
The answer is quite simple. It would feel like quitting the first time something doesn't go as planned on my career as a magician.
A poet called Holderlin once said
"Man is a god when he dreams and a beggar when he thinks"
Think about it..
Hope you enjoyed this new style of writing and I'll be back soon with real talk about magic and not just my whining about life.
Yours truly:
Magician Sami Paavola
The previous texts might be translated at some point if I think I have a reason for doing so.
If not, you may use Googletranslator to try to make sense of them.
But now to the point. What's this blog all about? It's about being a magician in modern day Finland and about magic in general as well. Mostly I write for my own amusement but all of you guys are welcome to join me on this bumpy ride.
So put on a song called "You haven't seen the last of me" from the movie Burlesque and listen to this.
I'll be 25 on the 24th of July and I consider magic my profession, as in I do it for a living. Sure I study a little in a school that I think will be beneficial for me magic vise.
I have been having a tough summer cause I spent a little too much of my time thinking about shool and not trying to get a few gigs to make it trough these three months of unbearable heat.
And then there are the people in my life. My father for example. In my opinion he did a wonderful job raising me on his own but now he suffocates me with the advice he wants me to follow. He knows that I am a magician but still thinks that it is not enough. I in his opinion need to study my ass off to get me a decent job and settle down. This to me is the same as if I was put to prison. Chained down, forced to obey the rules of society.
I won't do it!
Sure I've had a few money problems when thinking my way but a t least I'm free.
This reminds me of the times I had a few rather intense conversations with my girlfriend about why I won't get a job now that I don't have gigs.
The answer is quite simple. It would feel like quitting the first time something doesn't go as planned on my career as a magician.
A poet called Holderlin once said
"Man is a god when he dreams and a beggar when he thinks"
Think about it..
Hope you enjoyed this new style of writing and I'll be back soon with real talk about magic and not just my whining about life.
Yours truly:
Magician Sami Paavola
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Kysynnän ja tarjonnan laki...
On jo Heinäkuun 4. päivä ja elohopea on taas nousussa. Kolmen kuukauden vuokrat on maksamatta ja laskuja kertyy minkä kerkeää..
Mikä mättää?
Olen tehnyt kaikkeni saadakseni keikkaa. Olen kierrellyt pubeja tarjoamassa palveluitani, olen lähetellyt sähköposteja ja soitellut erinäisten tapahtumien järjestäjille tehdäkseni tarjouksia esiintymisistä ja olen jopa käynyt kadulla esiintymässä jotta saisin edes vähän ruokaa pöytääni. Mitä minä teen väärin?
Ympärilläni taikurit tahkoavat keikkaa minkä kerkeävät ja valittelevat, kun ei meinaa pystyä pitämään kesälomaa. "Onneksi on vaan 8 keikkaa Heinäkuussa, niin saa hetken hengähtää."
Kysyn taas. Mitä minä teen väärin?
Onko kyse julkisuuskuvasta? Pitäisikö minun esiintyä televisiossa saadakseni keikkaa? Otetaanko minua edes televisioon, kun minulla ei ennestään ole nimeä taikurina?
Tottakai ymmärrän, että ei se onni voi aina potkia ja tulihan sitä keskityttyä kouluunkin aikalailla tuossa ennen kesää. Ei tässä varmastikaan saisi valittaa, mutta minkäs teet kun ottaa päähän!
Ehkä minun pitää alkaa levitellä videoita nettii omista esiintymisistäni ja toivoa, että ne uppoavat internetin hektiseen yleisöön ja että niiden kautta saisi hieman suosiota..
Viimeaikaiset uudistumisyritykseni eivät selvästikään ole olleet avuksi, mutta kannattaako tässä sitten alkaa miettimään taas jotain uutta vai taantua takaisin samaan tylsään vanhaan konseptiin johon olen jo itse kyllästynyt?
Ja jos olen itse kyllästynyt vanhaan tapaani tehdä taikuutta, niin eikö yleisönikin todennäköisesti ole?
Mikä tässä enää auttaa? Ottaa partaveitset ja köydet esiin ja esittää kameralle (olisipa minulla edes kamera...) kuinka viillän itseltäni ranteet auki ja hirtän itseni (taikatemppuna tietenkin) ja lisätä se tähän viestiin lopuksi?
Se voisi toimia.. Video lähtisi leviämään netissä tämän avautumisen kanssa ja sitten mediassa mietittäisiin, että mikä ajaa nuoren miehen tällaisen epätoivon partaalle...
Masentuneena
Your's truly
Taikuri Sami Paavola
Mikä mättää?
Olen tehnyt kaikkeni saadakseni keikkaa. Olen kierrellyt pubeja tarjoamassa palveluitani, olen lähetellyt sähköposteja ja soitellut erinäisten tapahtumien järjestäjille tehdäkseni tarjouksia esiintymisistä ja olen jopa käynyt kadulla esiintymässä jotta saisin edes vähän ruokaa pöytääni. Mitä minä teen väärin?
Ympärilläni taikurit tahkoavat keikkaa minkä kerkeävät ja valittelevat, kun ei meinaa pystyä pitämään kesälomaa. "Onneksi on vaan 8 keikkaa Heinäkuussa, niin saa hetken hengähtää."
Kysyn taas. Mitä minä teen väärin?
Onko kyse julkisuuskuvasta? Pitäisikö minun esiintyä televisiossa saadakseni keikkaa? Otetaanko minua edes televisioon, kun minulla ei ennestään ole nimeä taikurina?
Tottakai ymmärrän, että ei se onni voi aina potkia ja tulihan sitä keskityttyä kouluunkin aikalailla tuossa ennen kesää. Ei tässä varmastikaan saisi valittaa, mutta minkäs teet kun ottaa päähän!
Ehkä minun pitää alkaa levitellä videoita nettii omista esiintymisistäni ja toivoa, että ne uppoavat internetin hektiseen yleisöön ja että niiden kautta saisi hieman suosiota..
Viimeaikaiset uudistumisyritykseni eivät selvästikään ole olleet avuksi, mutta kannattaako tässä sitten alkaa miettimään taas jotain uutta vai taantua takaisin samaan tylsään vanhaan konseptiin johon olen jo itse kyllästynyt?
Ja jos olen itse kyllästynyt vanhaan tapaani tehdä taikuutta, niin eikö yleisönikin todennäköisesti ole?
Mikä tässä enää auttaa? Ottaa partaveitset ja köydet esiin ja esittää kameralle (olisipa minulla edes kamera...) kuinka viillän itseltäni ranteet auki ja hirtän itseni (taikatemppuna tietenkin) ja lisätä se tähän viestiin lopuksi?
Se voisi toimia.. Video lähtisi leviämään netissä tämän avautumisen kanssa ja sitten mediassa mietittäisiin, että mikä ajaa nuoren miehen tällaisen epätoivon partaalle...
Masentuneena
Your's truly
Taikuri Sami Paavola
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)